Onneks nyt on ollu pari päivää vähän rauhallisempaa , tulin sunnuntaina tähän äitille , vähän siks et halusin kaikkea karkuu mikä kotona oli ja vähän siksikin et saa tulla takas äidin helmoihin ees hetkeks . Olin launataina juhlimassa frendin tupareita ja join pari hassua liikaa .. Löydyin sunnuntai aamuna toisen miehen luota , jonka kanssa alko vähän aikaa sitten välit lämmetä ja oikeestaan meille on kehkeytyny jonkin asteinen salasuhde .. Ei hajuakaa miten siinä niin kävi mut mua hävettää vähän myöntää se .. Osaa ja arpaa on ollu myös sillä et ollaan samassa työpaikassa ja flirttailtii jo pitkää ennen ku mitään ees tapahtu , ajattelin et se oli vaan semmosta kepeetä hauskanpitoo ja piristystä työpäiviin... Toisin kävi , en haluais erota mun poikaystävästä , mut en mä sille voi tästä kertookkaan . Päätin siis nyt ottaa itteeni niskasta kiinni ja keskittyy vaan itteeni , se varmaan tarkottaa et täytyy viilentää välit luultavasti kumpaanki jätkää ja sulatella mitä MÄ haluan ja MIKSI . Tulee tosi kaksnaamanen fiilis ku joudun omalle poikaystävälleni valehtelee jostain joka liittyy johonki toisee ... En voi ees kuvitella jos se sais tietää ! Tiiän miten paljon se sitä sattuis . Tässä kohtaa melkein itkisin , mut ikävä kyllä - en osaa enää itkeä ... Mul on siis aika paska fiilis siitä kaikesta mitä oon tehny ja muutenki on muitaki syitä jotka ei liity tähän kolmiodraamaa ollenkaa .
Kävin tänää kahvilla yhellä ystävällä , ja se helpotti tosi paljon mun oloa ja sai mut tuntemaa itteni ymmärretyks . Se ymmärs ku kerroin sille miltä musta tuntuu ja millanen musta on tullu . Se kerto kokemuksesta et mun kannattais nyt vaan selvittää mun ajatukset ja muutenki miettiä mitä mä haluun . Se jopa kerto et ei ihminen oo normaali sillon ku se on sellanen niinku mä nyt oon , eikä se olekkaan . Ei ihminen luonnostaan oo tunteeton ja kylmä , emotionaalisesti vajaa - tunnevammanen . Mut sellanen musta on tullu enkä osaa enää ajatella itteeni muunlaisena , mikä on aika pelottavaa , koska emmä välillä ees tunnista itteeni . Kerroin myös mun unihäiriöistä ja siitä et oon jo pitemmän aikaa saanu sillointällöin poissaolo kohtauksia ja en aina erota unta todellisuudesta , se vois olla viel jotenki normaalii , mut ei tässä tapauksessa , sitä sattuu liian usein ja just mun ajatusmaailman takia . Voiko siis sanoa et mul ois joku vialla ? Ehkä , ehkä ei , mut täytyyhän siitä ottaa selvää . Onneks tajuun hakee ite apuu tähän vielä ! Koitin kertoo myös sille mun parhaalleystävälle , joka on myös mun kämppis , mut ei se ymmärtäny , se oli heti syyttelemäs et kaikki johtuu siitä et petän mun poikaystävää , se ei todellakaan parantanu mun oloa , teki siitä entistä paskemman .
Tekis joskus mieli vaa lähtee hetkeks jonnekki tosi kauas , ilman mitää . Et voisin olla ihan omassa rauhassa , ei tarvis ajatella yhtään mitään , mistään ! Oon ilonen et mul on kesätöitä , rakastan sitä paikkaa ja niitä ihmisiä , vaikka se yks sielä töissä onki kans ... Siel mä oon jotenki niin erilainen , iloinen yleensä , höpötän kaikkea ja ne pitää mua söpösti hupsuna . En tiiä esintänkö siel jotain mitä en oo vai pystynkä siel oikeesti laskee mun suojaukset , sen koko kiinanmuurin , jonka oon ympärilleni rakentanu . En mä tosin sielläkää mun asioista puhu , mut oon siel ilonen , on tekemistä , muhun luotetaa siellä ja se on jopa ihan kivaa välillä .
Heti huomenna , aion ottaa mun omalääkärii yhteyttä ja varata ajan ja sit kattoo mihin se johtaa . Mut se on taas ens kertaa , toivon et joku joskus ymmärtää muakin !
"Minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan, Opetellaan alusta aloittamaan, opetellaan anteeksi antamaan, Ei revitä vanhoja haavoja, ei käännetä veistä haavassa, On aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaa"
"Epäilemättä se oon minä joka murenee , Sullahan tietysti kaikki on kunnossa , kaikki on kunnossaMaailma muuttuu ja ihmiset sen mukanaJa vaikka mitä luvataan niin toisemme viel hukataan"
